Bryssel valmistautuu avaamaan markkinat australialaiselle lihalle samaan aikaan, kun eurooppalaiset tilat kamppailevat selviytymisestään.
Brysselin ilmastopolitiikan kaksinaismoralismi saa jälleen uuden luvun. EU valmistelee uutta, viljelijöille tuhoisaa ja ilmastopuheiden kanssa räikeästi ristiriidassa olevaa kauppasopimusta Australian kanssa — vain hetki Mercosur-sopimuksen jälkeen.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkustaa helmikuun puolivälissä Australiaan jatkamaan neuvotteluja, jotka alkoivat jo vuonna 2018. Ennen tätä EU:n kauppakomissaari Maroš Šefčovič tapaa australialaisen kollegansa Don Farrellin Brysselissä.
Neuvottelut ovat puolalaismedian mukaan junnanneet paikallaan erityisesti maatalouskysymysten vuoksi. Australia vaatii EU:lta laajempaa pääsyä naudanlihamarkkinoilleen.
“Australia on merkittävä tuottaja ja yksi maailman suurimmista naudanlihan viejistä. Sen alkuperäinen tavoite oli 80 000 tonnin vientikiintiö, joka laskettiin 40 000 tonniin ja nyt 24 000 tonniin. Mutta tämäkin on täysin mahdoton hyväksyä eurooppalaisille viljelijöille. Kiintiöitä on tarkasteltava suhteessa kaikkiin muihin kauppasopimuksiin, myös Mercosuriin. Se tarkoittaisi jälleen uutta määrää alennetun tullin naudanlihaa — käytännössä nollatullilla — tulvimassa Euroopan markkinoille,” sanoo Puolan Sustainable Beef Platformin varapuheenjohtaja Jacek Zarzecki.
Puolalle tällainen ratkaisu olisi suora isku. Puola on EU:n viidenneksi suurin naudanlihantuottaja ja toiseksi suurin viejä Irlannin jälkeen. Australia taas on maailman suurimpia lampaan- ja vuohenlihan tuottajia. Myös Britanniassa viljelijät ovat nousseet kapinaan australialaisen lihan vyöryessä markkinoille.
Samanlaista vastarintaa on nähty Yhdysvalloissa. Presidentti Donald Trumpin Argentiinan kanssa solmima sopimus, joka laskee Argentiinan naudanlihan tulleja ja nelinkertaistaa tuontimäärät, on herättänyt amerikkalaisissa karjankasvattajissa kovaa kritiikkiä.
“Euroopassa naudanlihantuotanto laskee vuosi vuodelta ja tilojen määrä vähenee. Jos kotimainen liha loppuu, sen tilalle tulee tuontilihaa. Suurin uhka meille on tällä hetkellä oikeudellisen ympäristön epävakaus — markkinoilla me kyllä pärjäämme,” Zarzecki jatkaa.
Vapaakauppa tuo torjunta-aineita, sulkee eurooppalaisia tiloja ja romuttaa huoltovarmuutta
Kriitikoiden mukaan tällaiset sopimukset eivät tuo mukanaan vain torjunta-aineilla käsiteltyä, heikkolaatuista lihaa — kuten Mercosur-sopimuksessa — vaan ne ajavat eurooppalaisia tiloja konkurssiin ja heikentävät koko maanosan ruokaturvaa.
Ja mikä räikeintä: EU:n ilmastopuheet romahtavat välittömästi, kun sopimusten yksityiskohtia tarkastelee. Samaan aikaan kun Bryssel vaatii eurooppalaisilta viljelijöiltä päästövähennyksiä, se avaa ovet lihalle, jonka kuljettaminen toiselta puolelta maailmaa kasvattaa päästöjä moninkertaisesti.
Tutkimusten mukaan Mercosur-sopimus voi lisätä Etelä-Amerikan metsäkatoa vähintään 5 prosenttia vuodessa kuuden vuoden ajan. Veblen-instituutin mukaan jopa 700 000 hehtaaria metsää voi tuhoutua jo ensimmäisenä vuonna lisääntyneen naudanlihaviennin vuoksi.
Earth.org muistuttaa:
“Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia karjankasvatuksen ja rehuntuotannon tieltä raivatusta maasta liittyy lihantuotantoon. Brasiliassa, joka on maailman suurin naudanlihan viejä, karjatalous on Amazonin metsäkadon suurin yksittäinen ajuri. Metsäkato kasvoi 60 prosenttia vuosina 2016–2020, ja yhdessä vuodessa hävisi noin 580 000 hehtaaria metsää laitumiksi.”
Australia ei ole Mercosur — mutta EU:n ilmastoretoriikka paljastuu silti tyhjäksi
Australian sopimus ei aiheuta yhtä massiivista metsätuhoa kuin Mercosur, mutta sen symbolinen merkitys on kiistaton: EU ei ole kiinnostunut ilmastosta, päästöistä tai “vihreästä siirtymästä”, kun kyse on globaalista kauppapolitiikasta.
Jos lihaa kannattaa rahdata maapallon toiselta puolelta, silloin EU:n ilmastopolitiikka on vain kulissi — ja eurooppalaiset viljelijät maksavat siitä kalliin hinnan.
